Kuvaus nähtävyydestä
Vaikuttava rakennus seisoo kaupungin kukkulalla vihreän neliön keskellä. Se on arkkitehtoninen muistomerkki ja historiallinen muistomerkki. Kirkko muistuttaa muodoltaan muinaista kreikkalaista temppeliä. Se rakennettiin venäläisen klassismin kaanonien mukaan.
1848 - rakennusvuosi. Tämä käy ilmi turvakilven merkinnästä. Mutta historioitsijat ovat vahvistaneet tarkemman päivämäärän - 1844.
Se on suorakulmainen rakenne, jota ympäröi neljäkymmentä neljä massiivista pylvästä, jotka on valmistettu sarmatialaisesta kalkkikivestä. Pylväiden pinnan läpi leikkaa pystysuorat urat, minkä vuoksi rakennus nähdään jaloimmaksi ja kapeammaksi. Aiemmin siellä oli puukirkko, joka rakennettiin Pietarin ja Paavalin nimeen vuonna 1792. Sen rakensivat Anatolian kreikkalaiset, jotka asuivat siirtokunnassa Sevastopolissa.
Yhdeksännentoista vuosisadan alussa kirkko alkoi heikentyä. Ja Mustanmeren laivaston päällikkö Lazarev M. P. vuonna 1838 hän vei Pietariin uuden Pietarin ja Paavalin kirkon projektin. Amiraali välitti paljon kaupungin parantamisesta, joten hän aloitti henkilökohtaisesti uuden hankkeen. Insinööri V. A. Rulev suoritti kaikki laskelmat ja esitteli uuden mallin Pietarille.
1840 - rakentamisen alkamispäivä. Työtä tehtiin neljä vuotta. Kun ne olivat valmiit, Italiasta oli toimitettu marmorista valmistettuja Pietarin ja Paavalin kokoisia patsaita. Ne sijoitettiin pääsisäänkäynnin aukkoihin. Patsaat olivat kopioita italialaisen kuvanveistäjän Thorvaldsenin teoksista. Ne on tehnyt Fernando Pellichio, saman mestarin teokset ovat kreivin laiturilla.
Kirkon kohtalo ei ollut helppo. Palvelut jatkuivat puolustuksen ensimmäisinä päivinä. Mutta elokuussa 1855 kellot katkesivat, kellotorni tuhoutui ja vihollisen ytimestä ilmestyi katko. Rakennus paloi syyskuussa. Vain kellotorni pysyi ehjänä. Vasta kunnostustöiden jälkeen vuosina 1887-1888 kirkon ulkonäkö palautettiin.
Neuvostoliiton aikoina rakennuksessa oli Sevastopolin valtionarkisto. Suuren isänmaallisen sodan aikana saksalaiset tuhosivat osan sen osista, mutta vuonna 1946 kunnostustyöt saatiin päätökseen.
Sodanjälkeisinä vuosina paikallinen draamateatteri sijaitsi täällä. Teatterin henkilökunta oli pieni, mutta valmisti useita arvokkaita esityksiä. Kolme tai neljä esitystä pidettiin juhlapyhinä ja viikonloppuisin. Näyttelijät toivat taiteensa mielellään kaupungin asukkaille. Vuodesta 1950 lähtien rakennus on ollut kulttuuritalon käytössä.
