Kuvaus nähtävyydestä
Piispan linna on Kuressaaren kaupungin ylpeys ja kauneus. Tämä on ainoa linna Baltian maissa, joka on täysin säilynyt keskiaikaisessa muodossaan meidän aikanamme. Linna on neliörakenne, jonka koko on 42 x 42,5 m, ja siinä on 40 metrin vartiotorneja ja mahtavia linnakkeita. Oletetaan, että ensimmäisen linnoituksen rakensivat tanskalaiset vuonna 1222, linnoituksen sisäpihan keskellä oli vartiotorni, nyt Pitkä Hermannin torni. Tämä rakenne toimi paitsi vartiotorni, mutta se voi myös olla viimeinen turvapaikka pienelle joukolle puolustajia, jos viholliset hyökkäävät linnoitukseen. Uskotaan, että linna oli 1400 -luvun puolivälistä lähtien Saare-Lääneman piispa Haapsalun jälkeen. Linnoituksen päärakennus, kuten näemme tänään, putosi vuosille 1345-1365. 1430 -luvulla linnan ympärille rakennettiin ohitusseinä. Sitä täydensivät puolipyöreät tornit, joissa oli porsaanreikiä ampuma -aseita varten. Vuonna 1559 viimeinen piispa Johann von Munchausen myi Kuressaaren linnoituksen Tanskan kuninkaan Fredrik II: n haltuun. Tanskan kuningas puolestaan siirsi Saaren piispan ja Kuressaaren linnan nuoremmalle veljelleen, herttualle Magnukselle. 1500 -luvun lopulla pystytettiin ensimmäiset maan linnoitukset, joiden kulmiin kruunattiin massiiviset kulma -linnakkeet. Kaikki tämä rakenne ympäröi vettä. 1600 -luvun lopulla linnan ympärille pystytettiin linnakkeita ja ravelineja (arkkitehdit P. von Essen ja E. Dahlberg). Liivin sodan aikana linnoitus ei kärsinyt. Suuren pohjoisen sodan aikana vuonna 1710 kenraali Boer otti Ahrensburgin haltuunsa, ja tästä lähtien kaupungista tuli osa Venäjän valtakuntaa. Linnoitus vaurioitui kuitenkin pahasti (oletettavasti vuonna 1711) tämän sodan aikana, mutta se rakennettiin uudelleen, ja linnan pitkästä historiasta on kertynyt legendoja. Yksi niistä on legenda aidattuun ritariin. Legendan mukaan konventin rakennussuunnitelman laatinut venäläinen insinööri löysi aidatun kellarin linnan sisäpihan itäkulmasta vuonna 1785. Tämän huoneen keskellä oli pöytä, jonka äärellä miespuolinen luuranko istui nahkaverhoillulla tuolilla. Kosketuksen jälkeen luuranko romahti legendan mukaan lattialle, mutta paikallisen koulun taideopettaja onnistui kuitenkin tekemään luonnoksen löydetystä löydöstä. Uskotaan, että jäännökset kuuluvat ritarille, joka piispan määräyksellä elävänä uskottiin uskonpuhdistuksen aikana (1500 -luvun puolisko). Koska katolinen Saare-Läänen piispa näytti alistuvan protestanttisille vasalleille, hän kääntyi paavin puoleen saadakseen apua. Paavi lähetti lakimiehen paikalle inkvisiittorin - espanjalaisen, jonka lujuutta ja uskoa vasallit päättivät testata vaalean tytön avulla. Ja ritari ei voinut vastustaa - hän rakastui tyttöön. Salaisuus paljastettiin pian - tytön hiukset ajettiin pois ja hänet lähetettiin korjattavaksi Kaarman luostariin. Rakastunut espanjalainen päätti yrittää pelastaa tytön, mutta leipäkuoreen piilotettu kirje ei päässyt luostariin suunnitellusti vaan piispan pöydälle. Koska inkvisitori oli eksynyt kokonaan, hänet päätettiin tiiviisti rakentaa elävänä Kuressaaren linnan kellarissa. Tähän asti tämä kellari muistetaan aidatun ritarin kellarin nimellä. On toinen legenda nimeltä "Leijonan kuoppa". Pitkän Hermannin torniin pääsee sillan kautta 10 metrin syvyisen eristyskuilun kautta. Sillalta näet wc: t tai tanssin. Aiemmin kaivosta käytettiin myös kaivona kaatopaikalle. Legendan mukaan Saare-Läänen piispa vieraili keväällä ja syksyllä toimialueellaan Saarenmaalla. Hänen vastuualueisiinsa kuului oikeudenkäynti. Kun tuomio oli julistettu oikeussalin seinälle, kaivoksen ovi avautui ja nälkäisiä leijonia pidettiin siellä. Kuolemantuomio heitettiin sinne. Leijonat suorittivat tuomion välittömästi ja repivät tuomitut palasiksi välittömästi. Tähän päivään asti Pitkän Hermannin tornia ympäröivää kaivosta kutsutaan Leijonankuopaksi. Uskotaan, että piispa Henrik III löysi lopun kaivoksesta, joka kuoli linnassa 1313 tapahtuneen riidan aikana kapteenin jäsenten kanssa. Nykyään linnassa on museo ja taidegalleria, jossa voit tutustua Saarenmaan ja Kuressaaren kaupungin historiaa ja oppia myös näiden paikkojen luonteesta. Linnoituksen aluetta käytetään yleensä ulkoilmavaiheena erilaisiin tapahtumiin. Vallihauta -alue on muutettu vihreäksi puistoalueeksi. Vuodesta 2006 lähtien suojahallissa on avattu 3 työpajaa, jotka toimivat puolustuksenä - seppä, keramiikkapaja ja lasityöpaja. Näissä työpajoissa voit sekä katsella käsityöläisten työtä että kokeilla kättäsi näissä käsitöissä, esimerkiksi lasinpuhalluksessa.
