Kuvaus nähtävyydestä
Sergievkan palatsi- ja puistokokonaisuus tai Leuchtenbergin kartano on 1800 -luvun kulttuuri- ja historiallinen monumentti, luonnonmuistomerkki sekä maailman kansojen luonnon- ja kulttuuriperinnön muistomerkki.
1700 -luvun alussa tämän alueen omisti Pietari Suuren liittolainen Alexander Ivanovich Rumyantsev. Perintö, omaisuus siirtyi hänen pojalleen - Peter Alexandrovich Rumyantsev -Zadunaisky, kenttämarsalkka. Kartano sai nimekseen "Sergievka" kenttämarsalkan Sergei Petrovich Rumyantsevin pojan mukaan.
Vuonna 1822 kartano myytiin Naryshkinille. He loivat hämmästyttävän puiston, jossa oli lukuisia rakennuksia. Pian Nikolai I osti kartanon tyttärelleen Maria Nikolaevnalle ja hänen miehelleen, Leuchtenbergin herttualle.
Vuosina 1839-1842 arkkitehti A. I. Stakenschneider, joka rakensi Mariinskin palatsin Leuchtenbergin puolisoille Pietarissa, pystytti maanpalatsin Sergievkaan. Rakennus on tehty klassismin tyyliin ja sijaitsee rannikkoalueen yläpuolella Sergievka-puiston koillisosassa. Sama arkkitehti rakensi kartanolle Hoffmeister- ja Kitchen-rakennukset sekä marmoripeitetyn kappelin (1845-1846).
Puiston suunnittelua jatkettiin 1800 -luvun puolivälissä, puiston kasvikokoelmaa täydennettiin, veistoksia ja penkkejä leikattiin suurista graniittilohkoista. Vallankumouksellisten tapahtumien jälkeen puisto julistettiin kansankomissaarien neuvoston asetuksen perusteella luonnonmuistomerkiksi ja otettiin valtion suojeluun. Sergievkan kartano siirrettiin Leningradin yliopistolle (biologian ja maaperätieteiden tiedekunta). Leningradin yliopiston biologinen tutkimuslaitos sijaitsee itse palatsissa ja puiston alueella sijaitsevissa rakennuksissa.
Sodan aikana Leuchtenbergin kartano löysi itsensä Oranienbaumin sillan etupuolelta. Vihollisuudet vaurioittivat pahasti rakennuksia ja itse puistoa. Sodanjälkeisinä vuosina Leningradin yliopisto pyrki parantamaan palatsipuistoa, ja vuonna 1965 palatsin julkisivut kunnostettiin arkkitehti V. I. Seideman.
Puistossa tehtiin 60 -luvun lopulla kunnostustöitä arkkitehti K. D. Agapova.
Puisto alkaa eteläpuolelta yliopiston rautatieaseman vierestä ja kulkee pohjoiseen asti Suomenlahden rannoille. Puisto "Sergievka" koillisrajoilta palatsille ja puistoyhtyeelle "Oma dacha". Puistossa on sarja lampia, joissa on kaksikymmentä padosiltaa ja -siltaa. Christatelka -joki virtaa lammista kohti Suomenlahtea syvissä patoissa. Ennen virtaamista Suomenlahdelle Oranienbaumin valtatien pohjoispuolella purot yhdistyvät yhdeksi puroksi.
Sergievkan kartanon puisto on järjestetty luonnonmetsän alueelle. Puistossa biologit ovat rekisteröineet 185 lintulajia, 250 lajia verisuonikasveja ja 35 nisäkäslajia. Puiston pinta -ala on 120 hehtaaria.
Puistossa asuu sellaisia harvinaisia lintulajeja kuin kolmikärkinen tikka, valkoselkäinen tikka, haukka, pikkujoutsen, laulujoutsen, tavallinen kriketti ja pikkutiira. Nisäkkäitä ovat Brandtin lepakko, kaksivärinen nahka, taloudenhoitaja-myyrä, vauvahiiri, punainen öinen lepakko, lampi-lepakko.
Puiston alueella on kiellettyä poimia kukkia, marjoja, sieniä, uida vesistöissä, tehdä tulipaloja, liikkua puistossa ei polkuja pitkin, tehdä rakennustöitä sekä liikennettä ja ratsastusta.
