Islannin vaakunasta ei tullut uuden aikakauden tuotetta, vaikka se ilmestyi vuonna 1944 samanaikaisesti Islannin tasavallan syntymisen kanssa. Päinvastoin, Islannin tärkein tunnus jatkoi islantilaisten muinaisten ideoiden perinnettä kotimaastaan ja kulttuuristaan. Vuonna 1919 kuninkaallinen vaakuna gyrfalconin muodossa sinisellä kentällä korvattiin uudella, joka kuvaa kilpeä ja hengenpidikkeitä. Koska Islanti pysyi tuolloin valtakuntana, kilven yläosa kruunattiin kuninkaallisella kruunulla.
Päivitetty symboli
Moderni Islannin vaakuna muistuttaa monin tavoin vuoden 1919 kuninkaallista vaakunaa. Vuonna 1944 päätettiin jättää Islannin tasavallan kuninkaallinen vaakuna, mutta pienin muutoksin. Ensinnäkin kilven yläosan kruunannut kruunu poistettiin; hajusteiden haltijoiden esitystapa muuttui; lisäksi symbolin kehittäjät muuttivat vaakunan pohjaa.
Nykyään Islannin vaakunan pääelementti on taivaansininen. Siinä on hopeinen latinalainen risti, jonka sisällä on toinen punainen risti. Tämän vaakunan tärkein piirre on hajusteiden haltijat. Niitä on neljä, ja jokainen niistä liittyy johonkin Islannin saaren osaan.
- Härkä on Lounais -maiden suojeluspyhimys;
- Korppikotka on luoteisalueiden suojeluspyhimys;
- Dragon on koillisosien omistaja;
- Jättiläinen on kaakkoisomaisuuden ruhtinas.
Jokainen suojelushenki katsoo kohti maitaan. Koko rakennetta tukee kolonninen basaltti kivijalka.
Maan puolustajat
Islannin vaakuna, joka ilmentää hengenhaltijoita satuhahmojen muodossa, vie meidät viikinkien ja tarinoiden aikakauteen. Todennäköisesti se kuvastaa Heimskringlish -saagan historiaa, joka kertoo XII -luvulla eläneen islantilaisen käsityksestä maailmasta. Tällä hetkellä Islannilla ei vielä ollut vakiintunutta valtiota, mutta sotilaallisen demokratian aikakausi jatkui. Islannin saari on aina ollut kiinnostava hyökkääjille, ja myös Tanskan kuningas Harald Bluetooth halusi valloittaa sen.
Haluttuaan toteuttaa suunnitelmansa Harald lähetti veljensä Islantiin, jonka piti selvittää, miten helpoin tapa valloittaa saari. Kun hän yritti laskeutua itärannalle, hänet pakotettiin pakenemaan kauhean lohikäärmeen vuoksi. Pohjoisilla rannoilla hänet pakotettiin pakenemaan jättiläinen kotka, ja lännessä noita ei voinut tehdä mitään jättimäistä härkää vastaan. Eteläisiä maita vartioi jättimäinen mies, joten myös täällä velho epäonnistui. Siitä lähtien näitä hahmoja on pidetty Islannin maiden suojelijana.
