Kuvaus nähtävyydestä
Vingis on Vilnan suurin puisto. Se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, tai pikemminkin sen länsiosassa, Viliya -joen mutkassa. Vingis on rakastetuin ja suosituin pyöräily-, kävely- ja suurenmoisten ulkoilmakonserttien kohde. Lisäksi puistossa järjestetään usein julkisia ja poliittisia joukkotapahtumia.
Puistoon pääsee kahdella tavalla: Birutes -kadulta jalankulkusillan kautta ja myös M. K. Churlene. Puiston pinta -ala on 160 hehtaaria.
1500- ja 1500-luvuilla Radvilovien hallussa oli mäntymetsä, jota ympäröivät jyrkät jokivarret melkein kaikilta puolilta. Myöhemmin se siirtyi jesuiitoille ja sitten Vilnan Masalsky Ignatius -piispalle. Masalskyn kuoleman jälkeen kartano siirtyi Pototskien käsiin, ja he myivät sen pian kreivi Zuboville, jolta Vilnan kenraalikuvernööri L. L. Bannigsen osti sen.
Zakretissa jesuiitat rakensivat kolmikerroksisen palatsin epätavallisilla ullakkoilla kuuluisan arkkitehdin I. K. Glaubitz. Kun palatsi siirtyi muiden käsiin, se rakennettiin uudelleen uusien omistajien pyynnöstä. Tuolloin, kun talo kuului kenraalikuvernööri Bennigsenille, nimittäin vuonna 1812, keisari Aleksanteri I itse koko seuransa ja henkilökuntansa kanssa vieraili siellä. Keisari oli iloinen näkymästä viehättävälle alueelle ja päätti ostaa koko suuren Zakretin alueen Bennigseniltä.
Arkkitehti Mihail Shultz sai tehtäväkseen rakentaa paviljongin juhlaillalliselle Zakretin kesäpalatsissa Aleksanteri I: n kunniaksi. Mutta katastrofi iski, ja vähän ennen pallon alkua uusi paviljonki romahti. Schultz oli niin järkyttynyt tapahtuneesta, että hän ryntäsi Viliya -jokeen ja hukkui. Hänellä oli niin kiire suorittaa tehtävänsä, ja aikaa oli jäljellä hyvin vähän. Siitä huolimatta hän onnistui rakentamaan ruokasalin, joka oli niin erilainen kuin nykyinen sisustuksen juhlallisessa eleganssissa. Paitsi keisari, myös lukuisat vieraat ihailivat upeaa rakennusta. Vain pari tuntia ennen illallista ruokasalin katto romahti. Schultz pelkäsi, että häntä pidettäisiin tunkeilijana. Hän heitti itsensä jokeen, ja muutamaa päivää myöhemmin hänen ruumiinsa löydettiin joesta 20 mailin päässä kaupungista.
Kuten tiedätte, vuonna 1812 Liettua oli osa Venäjää. Aleksanteri I sai kesäpalatsissa ollessaan viestin, että Napoleonin joukot olivat hyökänneet maahan.
Ranskalaiset perustivat sairaalan Suljetussa palatsissa, joka poltettiin haavoittuneiden kanssa. Vuoden 1812 sodan päätyttyä palatsi ei ollut korjattavissa, ja vuonna 1855 palatsin jäänteet yksinkertaisesti purettiin. Sitten Zakretan alueelle perustettiin tykistöalue. Vuonna 1857 kenraalikuvernöörin V. I. Nazimov, korkki, jossa on puinen paviljonki ja erilaisia ulkorakennuksia, rakennettiin viehättävän Vilija -joen rannalle. Lisäksi suuri puisto rakennettiin lähellä sijaitsevalle lehmuskujalle.
Vilnan yliopiston kasvitieteellinen puutarha perustettiin vuonna 1919 Vingen puiston nykyiselle alueelle. Mutta sodan ja kauhean tulvan aikana kasvitieteellinen puutarha vaurioitui pahasti. Sodan jälkeen osa kasvitieteellisestä puutarhasta kunnostettiin ja muutettiin yliopiston uuteen kasvitieteelliseen puutarhaan vuonna 1975 Kairenaissa. Vuoteen 1930 mennessä Puolan armeijan varastot rakennettiin Zakretin maalle, ja myös kapearaiteinen rautatie rakennettiin.
Vuonna 1965 puistoon tehtiin jälleenrakennus, ja se soveltui joukkotapahtumien järjestämispaikaksi ja kaupunkilaisten virkistysalueeksi. Puiston keskelle pystytettiin suuri konserttilava ja varustettiin 2 hehtaarin alue katsojille. Täällä vietetään tasavallan lauluja.
Lähellä Ciurlene -kadun sisäänkäyntiä, jesuiittahautausmaalla, on vuonna 1710 levinneen ruttoepidemian uhrien hautoja. Siellä on myös Repninskajan kappeli, joka pystytettiin vuonna 1796 ja joka sisältää N. V. Repnin, Liettuan kenraalikuvernööri. Ensimmäisen maailmansodan aikana Itävallan ja Saksan armeijoiden sotilaat haudattiin entiselle jesuiittahautausmaalle. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen suurin osa hautausmaasta tuhoutui ja nähtävyydet rakennettiin entiselle paikalleen. Nyt itävaltalaisten ja saksalaisten sotilaiden haudat on kunnostettu.
