Krakova (virallinen nimi on Krakovan kuninkaallinen pääkaupunki) on yksi Puolan vanhimmista ja kauneimmista kaupungeista. Kaupunki sijaitsee Veikselin vasemmalla rannalla ja on Vähä -Puolan voivodikunnan hallinnollinen keskus.
Modernin Krakovan historia alkaa pienellä asutuksella, joka oli olemassa kuuluisalla Wawelin kukkulalla, kuten historioitsijat olettavat, jo 6-7. Kaupungin perustaja on puolalainen prinssi Krakus, joka paikallisen legendan mukaan voitti pahan lohikäärmeen, joka asui luolassa Wawelin juurella ja terrorisoi ympäröivän alueen asukkaita (vaikka on olemassa useita versioita siitä, kuka tappoi lohikäärme puolalaisessa kansanperinteessä, ja Krakus on vain yksi niistä).
Keskiaika
Ensimmäiset kirjalliset tiedot Krakovasta ovat peräisin vuodelta 965. Tänä aikana kaupunki oli jo yksi alueen johtavista kauppakeskuksista, ja sitä hallitsi Böömin herttua Boleslav I. Noin vuonna 990 Krakova tuli Puolan ruhtinas Mieszko I: n (Puolan kuningaskunnan perustaja Piast -dynastia). Vuonna 1000 kaupunki sai piispakunnan aseman, ja vuonna 1038 siitä tuli Puolan pääkaupunki ja Puolan kuninkaiden pääasunto.
Vuonna 1241, mongoli-tatari-hyökkäyksen aikana, kaupunki tuhoutui lähes kokonaan. Vuoteen 1257 mennessä Krakova palautettiin ja sille annettiin Magdeburgin laki, jolloin se sai useita merkittäviä oikeuksia ja etuoikeuksia ja sen seurauksena uusia mahdollisuuksia ja näkymiä. Vuonna 1259 Krakova selviytyi jälleen mongolien hyökkäyksestä, minkä seurauksena se tuhoutui, mutta toipui melko nopeasti. Kolmas mongolien hyökkäys vuonna 1287 (tähän mennessä kaupunki oli jo hyvin linnoitettu) torjuttiin onnistuneesti.
Kaupungin kasvua ja vaurautta 1400 -luvulla auttoi suurelta osin Puolan kuningas Casimir III Suuri. Vuonna 1364 Kazimir III: n määräyksellä perustettiin Krakovan akatemia (nykyään Jagiellonian yliopisto on yksi Euroopan vanhimmista). Vuonna 1370 Krakovasta tuli Hansa -liiton jäsen, mikä epäilemättä vaikutti suotuisimmin käsityön ja kaupan kehitykseen.
Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suurherttuakunnan välisen ns. Krevo-liiton solmimisen jälkeen vuonna 1385, joka loi perustan pitkälle ja hedelmälliselle Puolan ja Liettuan liittoumalle (vuodesta 1569-Kansainyhteisölle) ja Jagiellonian-dynastialle, Krakova kehittyy ja kasvaa nopeasti. 1500 -luvun loppuun mennessä Krakovasta, joka oli yksi Euroopan suurimmista ja vaikutusvaltaisimmista suurvalloista, kukoistava pääkaupunki, oli myös tulossa tärkeä tieteen ja taiteen keskus. Jagiellon-dynastian ajanjakso (1385-1572) tuli Krakovan historiaan”kulta-aikana”. 1500 -luvun loppuun mennessä Krakovan merkitys väheni vähitellen ja vuonna 1596 kaupunki todella luovutti pääkaupungin ja kuninkaallisen asuinpaikan aseman Varsovalle, mutta samalla se pysyi hallitsijoiden kruunajaisena ja lepopaikkana.
Uusi aika
Krakova erottui myös erittäin levottomana yleisen epävakauden, sotilaallisten konfliktien ja ruttoepidemioiden taustalla. Puolan ja Liettuan kansainyhteisön kolmannen osion jälkeen vuonna 1795 Krakova siirtyi Itävallan hallintaan, ja vuonna 1809 Napoleon valloitti sen ja tuli osaksi Varsovan herttuakuntaa. Vuonna 1815 Wienin kongressin päätöksellä Krakova julistettiin "vapaaksi kaupungiksi", mutta jo vuonna 1846 se palasi Itävallan valvontaan Krakovan suurherttuakunnan hallinnollisena keskuksena. Itävallan hallitus oli varsin uskollinen, ja pian aktiivisesti kehittyvästä Krakovasta tuli puolalaisen kulttuurin herätyksen keskus. 1800 -luvun loppuun ja 1900 -luvun alkuun mennessä kaupunki oli varustettu vesihuoltojärjestelmillä ja sähköistetty. Vuosina 1910-1915. Krakova ja sitä ympäröivät lähiöt yhdistettiin yhdeksi hallintoyksiköksi - Suur -Krakovaksi. Ensimmäisen maailmansodan lopussa Krakovan kaupungista tuli jälleen osa Puolaa Versaillesin sopimuksen (1919) allekirjoittamisen seurauksena.
1. syyskuuta 1939 toinen maailmansota alkoi hyökkäyksellä Puolaa vastaan, ja 6. syyskuuta saksalaiset joukot saapuivat Krakovaan. Kaupunki vapautettiin vasta tammikuussa 1945. Yli viiden vuoden miehityksestä huolimatta Krakova, toisin kuin Varsova, ei käytännössä tuhoutunut, koska se on säilyttänyt monia kauniita arkkitehtonisia monumentteja tähän päivään asti.
Nykyään Krakova on maan merkittävä taloudellinen, tieteellinen ja kulttuurinen keskus sekä yksi Euroopan suosituimmista matkailukohteista. Krakovan historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintökohde.
