Viron tasavalta on osa Baltian maiden historiallista ja maantieteellistä aluetta. Tämä nimi tulee Viron, Latvian ja Liettuan merestä, jota kutsutaan Itämereksi. Jos kaikki maantieteelliset vivahteet huomioidaan, vastauksen kysymykseen siitä, mikä meri pesee Viron, pitäisi kuulostaa tältä: Suomenlahti ja Riika ja Itämeri itse.
Lomat saarilla
Viro ei sijaitse vain mantereella. Se sisältää monia saaria, joiden kokonaismäärä ylittää puolitoista tuhatta. Suurimmat ja tunnetuimmat turistiveljeskunnasta ovat Saarenmaa, Muhu ja Hiidenmaa. Viron saarilla on monia suojelualueita ja luontokohteita, jotka voidaan paikallisen ilmaston vuoksi vierailla milloin tahansa vuoden aikana. Viron saaret tarjoavat mahdollisuuden tutustua rikkaaseen kasvistoon ja eläimistöön, joista suurin osa löytyy saaristosta. Vironmeren saaret toimivat pysähdyksinä kymmenien muuttolintulajien vuotuisessa vaellusreitissä, minkä ansiosta ornitologian fanit voivat tarkkailla niitä luonnollisessa elinympäristössään.
Monilla Viron saarilla on myös arkkitehtonisia nähtävyyksiä. Täällä voit nähdä vanhoja keskiaikaisia linnoja, linnoituksen muurien jäänteitä, tuulimyllyjä ja paikallisille kalastajille tyypillisiä rakennuksia sekä käydä museoissa ja käsityönäyttelyissä.
Mitkä ovat Viron meret?
Mielenkiintoisia faktoja Viron pesemisestä, jotka voivat olla hyödyllisiä matkalla:
- Suomenlahden keskisyvyys on 38 metriä ja Riianlahden - 26 metriä, kun taas alin merkki on 121 ja 54 metriä.
- Suomenlahden vesillä on hyvin vähän suolaa. Tämä johtuu suuresta makean veden virtauksesta, josta kaksi kolmasosaa tuodaan Nevanlahdelle.
- Kuressaaren kaupunkia terävällä Saarenmaalla pidetään yhtenä Riianlahden suurimmista.
- Suomenlahden länsiosaa kutsutaan kurkuksi ja itäosaa huippuksi.
- Riianlahden länsirannikko on luonnonsuojelukulttuurivyöhyke ja sitä kutsutaan Livskyn rannikolle.
- Suomenlahti kutsuu sotahistorian ystäviä retkille keinotekoisille saarille. Niitä kutsutaan linnoituksiksi, ja ensimmäinen niistä ilmestyi 1700 -luvun alussa.
- Erityisesti Suomenlahden suojelualueita ovat Kurgalsky- ja Lebyazhy -luonnonsuojelualueet.
