Yksi Euroopan pohjoisimmista maista, joka sijaitsee mukavasti Skandinavian niemimaalla, voi perustellusti olla ylpeä valtion symboliensa vuosisatojen vanhasta historiasta. Historioitsijat väittävät, että Norjan vaakuna on yksi vanhimmista maailman vanhimmista, sen symbolit ja hienojen kuninkaallisten värien värivalikoima todistavat tämän selvästi.
Luotettava suoja
Norjan vaakunan päävärit ja symbolit määräytyvät asiaa koskevassa laissa ja vuonna 1937 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa. Näissä asetuksissa vahvistetun, korkeimmalla tasolla hyväksytyn kuvauksen mukaan kullanvärinen kruunattu leijona on keskeinen Norjan vaakunassa. Etutassuissaan hänellä on kirves, lisäksi ase on hopeanvärinen ja kahva kultainen. Leijona on kuvattu punaisen kilven taustalla - tämä vaakunan muoto on toinen edellytys. Lisäksi maan norjalaisen pääsymbolin kilpi kruunataan kruunulla, jossa on risti ja pallo.
Kaikki valtion tunnukseen tehtävät muutokset on hyväksyttävä ulkoministeriössä poikkeustapauksia lukuun ottamatta.
Norjan virallisen symbolin kuva näkyy myös valtion sinetissä. Se kuvaa vaakunaa, joka kruunataan kruunulla, ja maata hallitsevan hallitsijan otsikko ja nimi on kirjoitettu ympyrään.
Norjalaisia tarinoita
Historiallisten aikakirjojen ja asiakirjojen tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että leijona otti ensimmäisen kerran paikkansa Norjan kuninkaiden vaakunassa 1200 -luvun lopulla. Kuningas Haakon Haakonsson oli ensimmäinen, joka päätti ottaa tämän valtavan eläimen kilpäänsä, ja sitten hänen perillisensä kuningas Magnus, lainsäätäjä, jatkoi perinnettä. Ja jo Haakonin pojanpoika aseisti kuninkaan leijonan taistelukirveellä ja kruunasi sen kruunulla.
Pohjoisten kansojen näkemysten mukaan trooppisten maiden ylpeä, valtava eläin pidettiin voittamattomana. Sen ilmestymisestä virallisiin tunnuksiin ja kilpeihin tuli siten voiman, rohkeuden ja voittamattomuuden symboli. Kirveen ulkonäkö selitettiin sillä, että ensinnäkin tämä ase oli norjalaisten suosikki, ja toiseksi tämä oli juuri se ominaisuus, joka oli Norjan päätaivaalla, pyhällä Olavilla.
Kerran kirves muuttui hieman - sillä oli pidennetty kahva, jossain vaiheessa kirves alkoi muistuttaa halberdia. Sitten vuonna 1844 kuningas palautti asetuksellaan sotilasaseen entiseen muotoonsa.
Norja, joka liittyi vapaaehtoisesti tai tahattomasti erilaisiin ammattiyhdistyksiin, menetti itsenäisyytensä ja vastaavasti tärkeimmän symbolinsa. 1900-luvun alku toi maan kauan odotetun itsenäisyyden. Norja sai takaisin perustuslaillisen monarkian aseman.
Maan uusi kuningas legendaarisella nimellä Haakon VII hyväksyi uuden vanhan vaakunan luonnoksen. Sen jälkeen maan viralliseen symboliin on tehty vain pieniä muutoksia.
