Kuvaus nähtävyydestä
Kuuluisa Gdovin kaupunki nousi muinaisen Pihkovan kaupungin etuvartioksi. Ennen vanhaan Gdovin linnoituksen muurit oli suojattu ulkomaalaisten hyökkäyksiltä. Ensimmäinen maininta Gdovin kaupungista on vuodelta 1323. Paikallinen siirtokunta kehittyi jatkuvista saksalaisista hyökkäyksistä ja sodista huolimatta, ja sitä helpotti sen keskeinen raja -asema aivan Peipsi -järven rannalla, joka jakoi Liivin ja Venäjän. Lisäksi Gdov kattoi pohjoiset lähestymistavat, jotka sijaitsevat tärkeällä Pihkovaan johtavalla maantiellä. Ajan myötä joen kaupungista tuli suuri asutus sekä voimakas linnoitus Venäjän länsimaissa. Gdovan kaupungin puolustus- ja sotilaallinen merkitys vahvisti merkittävästi asemaansa 1400 -luvulla, jolloin ampuma -aseet saivat suurimman merkityksen.
Gdovin kaupunginmuurien rakentaminen oli Pihkovan tasavallan poliittisen hallituksen kaukonäköistä toimintaa, joka ilmeni merkittävien sotilasoperaatioiden seurauksena, kun oli tarpeen suojata luotettavasti Pihkovan maan tärkein siirtokunta. Linnoituksen rakentaminen suoritettiin hätätilanteessa. Rakennuskauden aikana linnoitus ilmestyi aiemmin olemassa olevan pikkukaupungin paikalle, joka sulki noin 4 hehtaarin alueen muureillaan. Pihkovan muurareiden artelia, joka osallistui linnoituksen rakentamiseen, alettiin pitää yhtenä pätevimmistä koko Venäjällä. Puolipuinen ja puolikivinen linnoitus pystytettiin ennennäkemättömällä nopeudella, ja sitä pidettiin riittämättömän puolustavana ja keskeneräisenä, minkä vuoksi vuonna 1434 kronikassa mainitut Pihkovan asukkaat korvasivat puisen puoliskon kivi yksi.
Molemmilla puolilla Gdovkan linnoitus pesti Gdovka -joen, toisella puolella - pieni virta nimeltä Staritsa, ja kaakkoispuolen eteen rakennettiin aukko, jonka leveys oli 14 m ja vähintään 3,5 m Gdovin linnoituksen seinien paksuus oli 4 m, ja ne koostuivat vuorotellen lohkareista sekä devonin kalkkikivestä. Joissakin paikoissa he saavuttivat taistelukurssin tason, ja yhdessä hampaiden kanssa, jotka eivät olleet saavuttaneet meitä, he saavuttivat 7, 5-8 metrin korkeuden.
On syytä mainita, että Gdovin linnoituksen tornien paikalla sijaitsi savi. On olemassa versio, että ne syntyivät Pietarin Suuren käskystä, joka vieraili Gdovissa vuonna 1706; hän käski ripotella seinät maahan parhaan vahvistuksen saamiseksi. Maan kukkulat asettuivat todennäköisesti 1800 -luvulla hajoamisprosessin aikana linnoituspuiston sisäpihalle. Vuoret kukkivat Gdovin linnoituksen tärkeimpiä rakenteita. Oletetaan, että tornin taistelutoimintoa täydennettiin vartijalla ja vartiolla, koska se sijaitsi lähellä Pihkovan pääporttia.
Muurin ulompi osa tuhoutui räjähdyksestä, joka ilmestyi jostain maan alla. Merkkejä tästä räjähdyksestä olivat muurauksen syvät halkeamat sekä ruuti-noke kivissä ja palanut puurakenteet. Torniraunioiden joukosta löytyi yhdeksän tykinkuulien ja rautakranaattien palasia sekä yksi kivinen tykinkuula, jonka halkaisija oli 9 cm ja paino 7,5 kg. Tästä kaikesta tuli historiallinen jälki lukuisista piirityksistä, joita Gdovin kaupunki joutui 1600 -luvulla.
1500 -luvun puoliväliin mennessä Gdovin linnoitusta parannettiin ja vahvistettiin. Sen vieressä sekä Kushelskyn ja Pihkovan porttien vieressä oli rivissä ylimääräisiä esteitä - esteitä, joiden pituus oli 22 ja 30 metriä ja jotka vaikeuttivat pääsyä portille. Ennen linnoitukselle tuloa oli tarpeen tehdä pyöreitä käännöksiä ja käydä läpi pari porttia sekä ylhäältä ammuttu pitkittäinen käytävä.
1600 -luvun lopulla Gdovin sotilaallinen tarkoitus alkoi heiketä jyrkästi ja väistämättä. Linnoitusten määrä laski 26: sta vuonna 1686 11: een vuonna 1698. 1700 -luvun ensimmäisellä puoliskolla Gdovin linnoitus menetti kokonaan entisen sotilaallisen suuntautumisensa. Vähitellen muureja purettiin rakentamisen tarpeisiin, ja helmikuussa 1944 saksalaiset joukot melkein tuhosivat Gdovin.
Tällä hetkellä Gdovin linnoituksesta ei ole paljon jäljellä: vain 3 muuria (kaakkois-, lounais- ja koillisosassa) ja savikukkulat ovat säilyneet tuhoutuneiden tornien ja jopa 6 metrin korkeiden porttien sijasta. Lisäksi linnoituksen alueella on palautettu katedraali Suuren isänmaallisen sodan aikana tuhoutuneen Suvereenin Jumalanäidin kuvakkeen kunniaksi.
