Kuvaus nähtävyydestä
Viipurin modernien veistosten puisto muodostettiin kaupungin keskustaan, julkiseen puutarhaan Vokzalnaja -kadun ja Leningradskoje -valtatien kulmassa, lähellä Punaista toria sekä linja -auto- ja rautatieasemia.
Epätavallisessa puistossa voit nähdä yhdeksän graniitista tehtyä luovaa teosta. Niiden luojat osallistuvat vuoden 1988 Viipurin veistos symposiumiin. Nämä ovat kuvanveistäjä Viktor Pavlovich Dimovin "Susi", S. I. "Laulava kivi". Aslamov, "Lepää meren rannalla" ja "Ulitan", kuvanveistäjä Anatoly Mikhailovich Bogachev, "Laulu" T. Tuliev, "Orpheus", kuvanveistäjä Juri Vladimirovich Evgrafov, "Seppä", Stanislav Konstantinovich Zadorozhny, "Polvillaan" - graafikon, taidemaalarin, kuvanveistäjän Evgeny Fedorovich Maryshevin työ, taiteilija V. A. Polozovin "Rest", kuvanveistäjä Lev Naumovich Smorgonin "Builder".
Kuvanveistäjä Leva Ambartsumovich Beibutyanin symposiumin osanottajan teos "Poika kissalla" asennettiin puistoon Komsomolin penkereen ja Leningradskin prospektin 40 -vuotispäivän kulmassa. Viime aikoihin asti tässä paikassa oli veistos "Nuori kalastaja", joka on nyt kadonnut (kuvanveistäjä Mikko Hovi, 1924).
Teos "Aalto", N. N. Khromova kelluvan naisen graniittihahmon muodossa sijaitsee Ziminon kylän telakan terveyskeskuksessa.
Valittaessa aiheita teoksilleen veistäjiä auttoi tutustuminen vanhan Viipurin taiteellisiin tapoihin, Viipurin alueen luontoon, kallioisen maiseman ja vesitilojen erityispiirteisiin. Monissa tapauksissa he tulkitsevat ihmishahmoja genretilanteissa. Muotojen tavanomaisuus ja niiden yleistäminen korostavat, että kuvat eivät ole luonnonvalokuvia, vaan ne ovat joko tulkittuja taiteellisia kuvia kirjallisesta sankarista tai luovuuden, työn, virkistyksen kuvia.
Tietty yksitoikkoisuus ja havaittavissa oleva passiivisuus istuessaan, makaamassa ja polvillaan, esitetään lisäksi käytännössä ilman jalkoja, useimmissa tapauksissa heikentää niiden visuaalista havaintoa. Myös kielteinen rooli puiston muodostumisessa oli se, että aukio ei ollut erityisesti valmistautunut tähän ennen veistosten asentamista siihen. Maanparannustoimia ei toteutettu edes sen jälkeen, kun kuvanveistäjien työt oli järjestetty kaoottisesti, ilman hyvin harkittua suunnitelmaa. Uusien kujien, asennettujen penkkien, rikkoutuneiden kukkapenkkien, kukkapenkkien ja lisämaiseman järjestely voisi kuitenkin elvyttää ja korostaa värikästä kokonaiskuvaa.
Tästä huolimatta Viipurin veistoksellisesta symposiumista on tullut kaupungin kulttuuri- ja taide -elämän tärkein tapahtuma, kun otetaan huomioon lähinnä se, että Viipuri on viime aikoina menettänyt enemmän puisto- ja monumenttiveistosmuistomerkkejä kuin saavutti.
