Kuvaus nähtävyydestä
Karjalan tasavallan kansallisteatteri on Petroskoin valtion draamateatteri. Tämä on ainoa suomalainen teatteri Venäjällä, jossa esityksiä esitetään karjalaksi, venäjäksi ja suomeksi. Vuonna 1918 tässä rakennuksessa oli Punakaartin päämaja, sitten Triumph -teatteri, ja vuonna 1965 rakennus kunnostettiin, mikä muutti suuresti teatterin ulkonäköä. Vuonna 2003 tehdyn jälleenrakennuksen jälkeen rakennus sai modernin ilmeensä.
Ensimmäinen kansallinen teatteriryhmä alkoi työskennellä täällä maaliskuussa 1921. Sen järjestivät suomalaiset emigrantit vallankumouksellisista riveistä entisen ohjaajan ja suomalaisten teattereiden näyttelijän Viktor Linderin johdolla. Teatteriohjelmisto koostui suomalaisista vallankumouksellisen draaman teoksista. Rajakylän todellista elämää heijastavan näytelmän "Vuorokausivuosina" lavastus vaati taiteilijoilta huomattavia ponnisteluja.
Karjalan kansallisteatterin järjestämiseen valittiin ehdokas Ragnar Nyustremin, kuuluisan teatterihahmon ja runoilijan, henkilöksi. Teatterin ensimmäiset näyttelijät olivat Leningradin kaupungin taideteatterin Karjalan tiedekunnan valmistuneita. Kansallisteatterin tehtävänä oli tutustua väestöön maailmandraamasta, jonka edustajia olivat M. Gorky "Enemies", B. Lavrenev "Rift" ja monet muut. Syksyllä 1937 teatteri lopetti toimintansa porvarillisen nationalismin vastaisen taistelun iskulauseilla. Teatterin toiminta palautettiin vuonna 1940, kun Karjalan Neuvostoliitto muutettiin Karjalan ja Suomen sosialistiseksi neuvostotasavaltaksi.
Sodanjälkeisinä vuosina suomalaisesta teatterista tuli kaikkien entisen Neuvostoliiton kansallisteatterien johtava, koska vasta siellä he alkoivat käyttää erityisiä kuulokkeita sanojen samanaikaiseen kääntämiseen venäjäksi. Kuten ennenkin, suurin osa tuotannoista koostui käännetyistä Neuvostoliiton näytelmistä. A. Afinogenovin, Y. Smuulin, A. Korneichukin näytelmät esitettiin suomeksi. Vuodesta 1968 lähtien suomalaisia ohjaajia on houkutellut teatteriesitykset. Kuuluisat ohjaajat alkoivat tehdä yhteistyötä teatterin kanssa: Timo Ventola, Kaisa Korhonen, Harri Liuksiala, jotka esittivät enimmäkseen suomalaisia näytelmiä. Vuonna 1982 teatteri sai Kansojen ystävyyden ritarikunnan 50 -vuotisjuhlansa kunniaksi perustamisestaan lähtien.
Vuodesta 1993 vuoteen 2003 pääteatteriohjaaja oli Liettuan kunniataiteilija ja Karjalan tasavallan taidetyöntekijä Leonid Vladimirov. Vuonna 1997 Kansallisteatterin studio avattiin Petroskoin valtion konservatoriossa. Studion taiteellinen johtaja oli teatteriohjaaja Arvid Zeland, joka työskenteli tässä tehtävässä vuoteen 2004 asti.
Kansallisteatterin viimeisistä merkittävimmistä teoksista voidaan todeta: "Syksy ja talvi" L. Nurenin näytelmän perusteella, "Playing Strindberg" F. Dürrenmattin näytelmän perusteella. Jotkut näytöksiin osallistuneet näyttelijät saivat tasavaltalaisen Onega Mask -palkinnon teatterikauden parhaiden roolien esittämisestä. Näytelmä nimeltä "Niskavuori", joka perustuu H. Vuolijoen näytelmään, voitti saman palkinnon vain parhaalle ohjaajalle Andrei Andrejeville.
24. kesäkuuta 2003, kahdeksan vuoden rekonstruktion jälkeen, avattiin teatterin Big Stage, joka oli varustettu nykyaikaisimmalla ääni- ja valolaitteistolla. Suuri lava avattiin ensi -iltana näytelmästä "Nummifars", joka perustuu suomalaisen draaman klassiseen komediaan "Nummin suutarit" Alexis Kiviltä. Vuosina 2003-2004 teatterissa ilmestyi uusia tuotantoja: "Secret Date", ohjannut Oleg Nikolaenko, "Sahalinin vaimo", ohjaaja Irina Zubzhitskaya, "Tartuffe", Andrey Andreev. Tuotanto "Maailman luominen. Kappaleet yksi ja kaksi”tunnustettiin parhaaksi esitykseksi Yoshkar-Olan viidennen kansainvälisen suomalais-ugrilaisten teattereiden festivaalin yhteydessä. Tuotanto voitti myös Big Candle International Electronic Theatre Festivalin.
