Kuvaus nähtävyydestä
Epätavallinen muistomerkki pystytettiin Pietariin toukokuussa 1998 Malaya Konyushennaya -kadulle. Avajaiset ajoitettiin samaan aikaan sisäministeriön kaksisataa vuotta ja Pietarin perustamisen 300 -vuotispäivän kanssa. Harmaalla marmorijalustalla seisoo kahden metrin korkuinen pronssipatsas, joka on valettu pronssiin ja joka on pukeutunut täysiin seremoniallisiin ampumatarvikkeisiin.
Monumentti aiheutti aluksi tunteiden myrskyn kaupungin asukkaiden keskuudessa ja se havaittiin eri tavoin. Jotkut pitivät muistomerkkiä muistutuksena entisestä”poliisilaitoksesta”, toisten mukaan muistomerkki muistutti tavallisten ihmisten oikeuksien puuttumisesta. Tällä hetkellä muistomerkki ei herätä tällaisia väkivaltaisia poliittisia tunteita, sen ympärillä olevat intohimot ovat laantuneet. Monumentti sulautui kaupunkien sisustukseen ja herättää nyt vain muiden uteliaisuuden. Se seisoo ylpeänä Pyhän Katariinan kirkon vieressä, risteyksessä, joka muodostaa Shvedsky Lane ja Malaya Konyushennaya Street.
Muistomerkin vieressä on rakennus, jossa Ruotsin konsulaatti sijaitsee, ja aivan sen takana on pieni, erittäin viihtyisä kahvila. Pietarilaiset vitsaavat, he sanovat, että poliisi suojaa näitä esineitä. Totta, hän ei ole kovin hyvä siinä - läheisten talojen seinät on "koristeltu" niin sanotuilla seinämaalauksilla tai toisin sanoen seinät on maalattu graffitilla. Totta, tämä maalaus ei aina ole onnistunut.
Nykypäivän nuorella sukupolvella ei todennäköisesti ole aavistustakaan kenelle monumentti pystytettiin. Pietari Suuri loi erikoispalvelun jo vuonna 1718 asetuksellaan. Hänen suunnitelmansa mukaan tämän palvelun oli tarkoitus suojella kaupunkilaisia kiihkeiltä ihmisiltä ja ylläpitää järjestystä. Näin ollen tämän palvelun ihmisten on oltava hyviä kaupungin mestareita, toisin sanoen poliisia. Siksi nimi - poliisi. Kaupungin virkamiehet olivat olemassa pitkään, heidän tehtävänsä muuttuivat ajan myötä ja itse palvelua uudistettiin toistuvasti.
Aleksanteri II: n hallituskaudella poliiseja alettiin kutsua poliiseiksi, ja poliisi ilmestyi (analoginen nykyaikaiselle piiripoliisille). Tuolloin poliiseiksi valittiin vain miehiä, joilla oli vahva fysiikka, pitkä (175 cm ja yli) ja vähintään 25 -vuotiaat. Näiden kriteerien lisäksi poliisin tehtävään hakijalla oli oltava erinomainen terveys ja näkö ja nopea äly. Heille asetettiin toinen tärkeä vaatimus, jonka hyväksyminen nykypäivän poliisien valinnassa ei haittaisi. Poliisiehdokkaan puheen oli oltava artikuloitu, lukutaitoinen ja hyvin esitetty.
Poliisin tehtävään hakijat, valinnan jälkeen, saivat koulutuksen ja läpäisseet kokeen, saivat nimityksen. Vaarallisesta, vaikeasta ja niin välttämättömästä palvelustaan poliisit saivat hyvän palkan ja eläkkeelle siirtyessään heillä oli oikeus kunnolliseen eläketurvaan.
Poliisin tehtävät olivat erilaisia ja poikkesivat nykyisten poliisien tehtävistä. Esimerkiksi he hallitsivat katuvaloja yöllä, seurasivat vähittäiskauppojen terveydentilaa. Kaupunkilaisten pyynnöstä heidän piti auttaa vetoomusten ja valitusten laatimisessa kaupungin viranomaisille. Ja tietysti tärkein työ oli järjestyksen ylläpitäminen päivällä ja yöllä, rikosten estäminen ja niiden estäminen.
Heille tilivelvollisella alueella poliisit varmistivat järjestyksen, kuten hyvät mestarit. Poliisien työtä hallittiin sekä avoimesti että salaa. Mikä vaikutti myönteisesti heidän työhönsä, satunnaiset ihmiset eivät palvelleet poliiseina. Kaupunkilaiset kääntyivät heidän puoleensa kaikissa asioissa, ja poliisit tekivät parhaansa, mitä he ansaitsivat ansaitulla kunnioituksella ja auktoriteetilla.
Kuvaus lisätty:
Julia Uskova 22.11.2014
Tekstin epätarkkuus:
jos muistomerkki pystytettiin, kuten mainittiin, vuonna 1998, sitä ei voitu ajoittaa samaan aikaan Pietarin perustamisen kolmesataa vuotta (tätä päivää vietettiin viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2003).
Lisäys:
muistomerkin kirjoittaja on kuvanveistäjä Albert Charkin.
